Etusivu Yhteystiedot Ajankohtaista
  Palautetta sivujen tekijälle Webmaster
Olet tässä: Etusivu -> julkaisut -> rekola

Valikko

Rekola - ratsutilasta omakotitaloiksi

Moni hadvalalainen asuu tietämättään entisillä Rekolan tilan mailla. Keskiaikaisen ratsutilan vaiheista nykypäivän omakotitonteiksi kertoo Maija Hanhijärvi.

Hadvala kartalla

Hadvalan kylästä varhaisin maininta on vuodelta 1377. Jo keskiajalla se esitetään asiakirjoissa taloluvultaan (8) pitäjän suurimpana. Maarekisterin mukaan kylän talot ovat Ylhäinen RN:o 1, Rekola RN:o 2 (Alirekola RN:o 2:1, Ylirekola RN:o 2:2), Seppälä RN:o 3 (Vanhaseppälä RN:o 3:1, Uusiseppälä RN:o 3:2), Kärmä RN:o 4 ja Mattila RN:o 5. Rekola sijaitsi Mattilan ja Kärmän välissä.

Rekola oli keskiajalla tuomiokirkon Sielujen alttarin prebendatila, jonka tulot menivät alttarin ylläpitoon. Valtion otettua kirkon omaisuuden Rekolasta tuli kruunun palkkatila. Tilanverot nautti palkakseen esim. v. 1622 rykmentin katselmuskirjuri. Vuonna 1627 tila mainitaan ratsutilana. Piikkiössä oli tällöin kaikkiaan 26 ratsutilaa, joista 3 Hadvalassa. Rekolan ratsutilan aputiloina 1700-luvun alkupuolella olivat Kokkolahden Alastalo ja yksi talo Rymättylän Ahvensaaresta. Rekolan on ollut yhden manttaalin (1/1) talo. Vuonna 1733 kirkon penkkijärjestyksessä tila mainitaan 6. penkkirivillä ja oli Hadvalan taloista arvostetuimmalla paikalla.

Rekola kartalla

Sukutila Rekola

Rekola on ollut 1700-luvun alkupuolelta aina vuoteen 1917 saman suvun hallussa joko kokonaan tai puolet siitä (Alirekola RN:o 2:1 sekä Ylirekola RN:o 2:2). Taulussa 1 on esitetty isännät ja myös emännät, jotka ovat hallinneet taloa isännän kuoleman jälkeen. Viivalla on yhdistetty sama henkilö lukemista helpottamaan.

Ensimmäinen isäntä oli Antti Matinpoika, jota seurasi vanhin poika Juho Antinpoika. Hänen jälkeensä tuli isännäksi taas vanhin poika Antti Juhonpoika. Jostain syystä talo jaettiin vuonna 1800 kuitenkin Antin ja nuoremman veljen Henrikin kesken. Näin jatkui vuoteen 1805 asti, jolloin talo siirtyi kokonaan Henrikin omistukseen ja Rekola oli taas yhtenä talona. Vanhempi veli Antti asettui Tiensuun torppaan ja asui siellä perheineen koko ikänsä vuosina 1808 -50.

Isäntä Henrikin kuoleman jälkeen vuonna1809 piti leskiemäntä Liisa taloa vuoteen 1829. Hänen vanhin poikansa Erik Henrikinpoika oli nainut 1818 Haapalan torpan tyttären ja he pitivät torppaa. Erik kuoli 34-vuotiaana ja nuorin lapsi syntyi isän kuoleman jälkeen. Lasten äiti kuoli neljän vuoden päästä ja lapset olivat täysorpoja 1831. Heidät otti luokseen isän sisar Maria, joka oli emäntänä Liedon Kaskalan Teijulassa.

Leskiemäntä Liisa jakoi talon vuonna 1829 niin, että Erikin lapset (Henrik, Lovisa, Johannes) saivat toisen puolen talosta (Alirekola) Erikin veli Juho toisen puolen (Ylirekola). Lasten setä Kustaa Henrikinpoika oli ainakin aluksi Alirekolan vuokraajana. Täysi-ikäisinä lapset tulivat takaisin Alirekolaan 1843 ja myivät tilan 1849 Kustaa Lindbergille, joka ei kuulunut sukuun. Alirekolan seuraava isäntä oli edellisen poika Kustaa Vilhelm Lindberg 1889 -95. Hän myi Rekolan 1895 Ylirekolan isännälle ja siirtyi itse Moskalan torppaan.

Ylirekolaa omisti vuosina 1829-49 edellämainittu Juho Henrikinpoika ja hänen jälkeen poikansa Kustaa Vilhelm Juhonpoika 1850-82. Isännyyttä jatkoi edellisen poika August Evert Kustaanpoika Rekola 1888-95. Vuonna 1895 hän osti Alirekolan Kustaa Vilhelm Lindbergiltä ja nyt oli Rekola jälleen kokonaisena saman suvun hallussa. Isäntä kuoli 1903 ja talon hoito jäi leskiemäntä Amanda Rekolalle.

Rekola 1900-luvulla

Sigrid Lamppula Rekolan vaiheet 1900-luvulla ovat taulussa 2 maarekisterin mukaan. Leskiemäntä Amanda Rekola myi vuoteen 1914 mennessä seitsemän tilaa, joiden yhteispinta-ala oli 68 ha. Rekolan kantatilan pinta-alaksi jäi noin 30 hehtaaria. Talon tytär Helmi Aleksandra Wahlroos sai Tiensuun (RN:o 2:6). Vuonna 1917 Amanda Rekola myi kantatilan ja siirtyi Tiensuun torppaan, joka vuodesta 1917 oli hänen omistuksessaan. Alirekolan entinen omistaja Kustaa V. Lindberg oli tehnyt talon kaupan niin, että hänelle jäi Moskalan torppa (RN:o 2:4). Tämän jälkeen Rekolassa vaihtui omistaja yhdeksän kertaa vajaan 20 vuoden aikana ja siitä erotettiin 7 tilaa ja Rekolan pinta-ala pieneni vuoteen 1936 mennessä noin 12 hehtaariin.

Alakuvassa Sandra Nurmi (1888-1972), yläkuvassa Sigrid Lamppula (1907-1986). Kuvat: Maija Hanhijärvi Sandra Nurmi

Pisimpään Rekolaa pitivät sisarukset Sigrid Lamppula (1936-57) ja Sandra Nurmi (1957-68), yhteensä 32 vuotta. Sigrid Lamppula teetti rakennusmestari Frans Koskenheimolla suunnitelman asuntoalueesta ja myi siitä 15 omakotitonttia. Rekolan pinta-ala pieneni hänen aikanaan 2,7 ha. Piikkiön kunta osti tilan 1968 ja muutaman vuoden kuluessa alueelle kohosi 4 kerrostaloa. Sen jälkeen kunta ja muut Rekolasta erotetut tilat ovat myyneet niin paljon maita, että 2000-luvulle tultaessa Rekolan kantatilan rekisterinumero on RN:o 2:180 ja pinta-ala 4.6 ha.

Kylä muuttui taajamaksi

Sukutila Rekola oli aikanaan hyvin tyypillinen varsinaissuomalainen tila ihmisineen. Sukulaiset pitivät huolen suvun orvoista ja syytinkiläisistä ja torpissa asui lähisukua. Aviopuolisot haettiin omasta talonpoikaissäädystä mieluimmin lähikylien tiloilta. Vastuu talosta voi aviopuolison kuoleman takia siirtyä varhain leskelle.

Kuvassa Hadvalan kylätietä 1950-luvulla. Oikealla Rekolan päärakennus, vasemmalla navetta ja Kärmän ulkorakennus. Kuva: Anneli Löytty. Hadvalan kylätie

Torpparilain alaisia torppia ei Rekolasta erotettu ainoatakaan, sillä torppien omistuksen muutos oli tapahtunut jo aikaisemmin. Alueitten myynnit ovat tapahtuneet vapaaehtoisilla kaupoilla. Suuret muutokset elinkeinorakenteessa ja taloudessa sekä voimakas väestönkasvu koskettivat rajusti kylää. Hadvalasta hävisivät maatilat, kun kunta osti Vanhaseppälän 1903, (Uusiseppälä liitettiin Ylhäisiin 1914), Rekolan 1968 ja Ylhäisin + Uusiseppälän 1978. Tänä päivänä kylästä ovat jäljellä vain Kärmän ja Mattilan maatilat. Tilalle on noussut omakotitaloja, rivitaloja, kerrostaloja ja teollisuushalleja.

Muisto vanhasta kylästä ja taloista elää enää uusien talojen ja teiden nimistössä, jos vain osaamme yhdistää ne paikan historiaan.

Lähteet:
Timo Havia - Jukka Luoto: Piikkiön historia 1
Lainhuudatuskortisto/TMA
Liedon seurakunnan kirkonkirjat 1800 -1900
Piikkiön seurakunnan kirkonkirjat 1700-1900
Turun maakuntamuseo: Piikkiön rakennusinventointi
Kiinteistörekisteri/ TMmk
Anu Johansson: Talonhaltijaluettelot, Tietopiikki


Palaa edelliselle sivulle     Etusivulle

kuvataulut
Tekstissä mainitut kuvataulut avautuvat linkeistä omaan ikkunaansa. Voit jättää kuvatauluikkunan auki ja palata tekstiin ja sen jälkeen taas kuvatauluun. Ikkunasta toiseen voit siirtyä näytön alareunan ikoneista, mikäli ikkunat ovat toistensa alla. Jos kuvataulu-ikkuna on jo auki, toinen kuvataulu aukeaa samaan ikkunaan. Kuvatauluikkunan voit sulkea sen oikean yläkulman x:stä