Kummottis Suamineito nostetti jalvoilas

Meijän mäen klapivajafilosoohvit rupesiva muistelema kummottis tämä Suamineito nostetti jalvoilas seejälkke ku oli annettu Stalinil lissää maat mikä ei hänel kuulunu vai kui se meni.

Kummiski kaikkitten tyäpanos kelpas. Vuas neljäkymmentneljä kaik kylän kakarat oltti sokerjuuriskaa harventamas, ensmäne harvenus lyhyvartisel kuakal kykkyvältäs. Aurinko paisto, selkää poltti ja vaot oli pitkii.

Neljäkymentviis mentti jo kuure junal Turkku, flikat Parkkeril ja Valiol ja pojat telakal tai karapojiks niinku mää. Kukka ei kysyny kui vanha sää olet eikä senpuale tullu jelppamanka vaik oli kuin iso säkki lanttui nostettava kärryil. Turu Osuuskaupal oli aika lauma kollei ku aamul paikatti pyärärenkkat ja sit kosla kaupungil. Mul oli aamupäivän tinki kuskata kaljaa osuuskaupan ruakaloihi Engman-nimiselt panimolt Multaviarust. Kopas oli kolme kuurenkymmenen litran tonkkaa ja ku karut oli paljolttas viäl klupukivissi nii renkkat oli lujil. Aninkaiste ahre oli paha, polkke ei jaksanu ja tyäntämine oli tyäläst ku kolmipyäräst ei päässy suaraa takkaa tyäntämä. Kerra meni pyärä klinkku ja yhren tonkan kansi aukes ja kaljat pisi katuoja. Menetys otetti palkast, luanollisest. Ehtopäiväl ajetti asemilt perunii, omenii ja lanttui. Karapoika oli sen ajan jakeluauto.

Seuraavas tyäpaikas Wiikluntil kuskatti sementtisäkei, nauloi ja kaikkilai rakennustarvikkei ympärs kaupunkki Kuninkojal saakka. Renkkai paikatti koko aika, yhtmittaa semmoset korvikekumirenkkat oli tyhjät. Sällin täytys itte paikata ja muutonki reerata pyäräs, lähettäjä oli pahasuine ja väitti ett ols ajettu tyhjäl renkkal.

Siskomiäs oli telakal niittiporukas lankarin ja tianas paremin ku mää mut oli se mustaki. Samankallasi mustanaamoi oli tyäläisjunas ku pelatti marjapussii mennen tullen niiet silmävalkuaiset vaa muljatteli. Junamatka Piikkiöst Turkku kesti neljäkymmentviis minuuttii ku kaik pysäkit otetti.

Tämmöttis oltti koht ku koulu loppus mukan nostamas omal panoksel Suame sorajälkke pois puuttest vaik ei sitä semmotton ajatelttu. Tyäpaikkailmotukset luettin tarkka ja tyäpaikkaa vaihretti usse pareman tiänestin toivos. Tuli mullekki pitkä kiarros ku olin sepän opissaki ja halkokaljaasis ja Jalostajas ja Hellakses. Siskomiäs sanos ett hän jäi kiine telakal ku pääsi asuma sen osakkesse. Sit ku rupesiva tuama näit laivoi vuashualtto ja niis oli kauhja siivo, nii oli naapuruussuhtet lujil. Oli tehty komjoi sotakorvauslaivoi ja toine ei antanu mittä arvoo. Telakal oli pal ´aatteen miähii´ töis ja heil otti sialunpääl ku nuaremat virsus ´suure ja mahtava´ meininkeist.

Nii – töit tehtin pal, ylitöit ja piukkoi urakoit mut emmää muista ett ols valitelttu tyäuupumuksest taik ´burnoutist´ taik tyäpaikkakiussamisest. Vanhemat tyäntekijät juaksuttiva oppipoikki hakema olematont tyäkalu, naakelikairaa, karvikirvest, ryynimakkaraveivii, saapassualaa, färisilmää ja vaik mitä. Ei siin psykiatrii tarvittu, vaik hetke harmitti ni pian nauratti. Ammatti opitti kans ku sai olla mestarin mukan vaikjoisakin töis.

Neljä vuatte ei ollu saanu ulkomaaherelmi ja sitku näki ensmäisen appelssiinin taik sai maistaa kaffet ymmärsi ett on alkanu uus aika. Tiänesteil ostettin verosuklaat ja polkupyäri, ruvetti käymä iltamis. Niis oli ain joku lyhy näytelmä, joku soitti haitari ja sit oli ´tunti tanssia´. Semmotton opitti ihmisten tavoil ku portsari kattos päästääk sisäl. Ostokortit kuponkeines kävi turhiks ku tavaraa sai ilmanki. Yleisostokortti oli viäl ainaki vuan -53.

Sotareissult tuli Salosen Ekin linjuriki, se oli ollu ampulanssi mut maalatti ja reeratti ett vois ruveta kuskama väkkee Luarostaki. Moni vaihti kulkuneuvoo ku sopis paremi aikataulut. Koiviston Reka ja Raition Aaatto saivak kans autos kuntto, Ruahosen Kallu ajo Parantola linjaa ja autot ain täys.

Semmottis mentti neljäkymmentlukkuu, ettenpäi oli meininki. Ei olttu enä niin kakari, ruvetti kattelema flikoi vähä eri silmäl. Oli maar hiano viärä flikkaa putken päl ku pääsi saatol. –Älä puhu mittä, sanos siskonmiäs, pannan noi klapit sisäl. Nousi ylös ja rupes huhkima. Hän oli kerra höyrättäny viämä yhtä kikkaratukkaa Preitilä asti, ketjut oli menny poikki Kauhaste mäes ja aamu sarasti ennenk oli kävelly kotti. Klassisse kysymykse hän vastas: En! En määkä sit viittiny enemppä muistutella, rupesin kans tyäpääl ku ajatteli ett päästän kaffel.

Semmost se oli sillo! sanoo Halvalan Huuko

Palaa edelliselle sivulle     Etusivulle