Vanhoja piikkiöläisiä joulutapoja

Kirjoittaja on piikkiöläinen kotiseutuaktiivi Eero Hanhijärvi.

M.A. Knaapisen teoksessa " Piikkiön pitäjä Kotiseutukirja nykyisille ja entisille piikkiöläisille" on varsinaisen historian lisäksi lopussa kuvauksia vanhoista piikkiöläisistä tavoista. Seuraavat koskevat joulunviettoa:

Monista joululeikeistä mainittakoon "Ämmän ja äijän vaihettaminen". Koossa oleva väki asettui pareittain, mies ja nainen yhdessä. Joku, jolla oli kädessä esim. kovasolmuinen nenäliina, rupesi "riisariksi". Hän meni jonkun parin eteen ja kysyi: Vaihetaks ämmäs (tai äijäs) sen taikka sen kanssa mainiten henkilön. Jos kielsi, oli riisarilla oikeus lyödä kämmenelle korkeintaan 12 kertaa.

Kun suostui vaihtamaan, oli suostuneella oikeus määrätä kuinka monella iskulla korkeintaan joku toinen oli vaihtoon taivutettava. ("Kuimunt rappi anneta, jolle hän vaahet?") "Vaahetaks äijäs 6 rappi vasta?" jne.) Tässä oli tilaisuus osoittaa kiintymystään tai välinpitämättömyyttään jotakin toista kohtaan.

Toisia täällä käytettyjä joululeikkejä oli esim. liinan myyminen, kukon kengitys, kynttilän sammutus, kannonvääntäminen, paimenessa olo, kauranleikkuu, kannonmurto ja mullan puristaminen, tuomarintanssi, aisan alta nousu, sormuksen kätkeminen. Näistä olivat kauranleikkuu ja tuomarintanssi laululeikkejä, kun taasen kannonmurto, aisan alta nousu ja väkikapulan veto yms. olivat urheiluleikkejä.

Kannonmurrossa kaksi miestä asettui selälleen lattialle ja niin, että toisen koukistettu oikea jalka soveltui samoin toisen koukistetun oikean jalan takapuolelle ja nyt murrettiin, kunnes jompikumpi kääntyi päänsä yli suulleen. Voittajan oikeuteen kuului puristaa murretusta kannosta multa pois: lyödä kämmenellään toista takapuoleen muutama kerta.

Vanhoja leikkejä on viimeaikoina selostettu eri kirjoissa, joten tyydymme tässä tähän.

Jouluämmänä ja -äijänä naapurikylissä käynti on ikivanha tapa. Pukeuduttiin niin, ettei tunnettaisi, kasvoilla jokin peite. Kylillä taasen pidettiin melkeinpä kunnia-asiana saada kävijöistä selvyys. Taloissa, joissa käytiin, tanssittiinkin niissä olleiden kanssa.

Toinen tapa käydä naapureissa jouluna oli muodostaa 2–3 ihmisen yhteenliittymästä kameli, elefantti tai joku muu eläin, peitteenä vällyt, turkit tai jotakin muuta sopivaa ja kulkea esitettävän eläimen liikkeitä matkien naapuriin. Linnuista otettiin tavallisesti kurki näin esitettäväksi.

Joulun aika laskettiin loppuneeksi Nuutin päivänä ja silloin tulivat Nuutipukit taloon. Jos olkia vielä oli lattialla, ajoivat nämä ne kasaan. Samat koputtelivat sahtitynnyriä, ottaen selville, vieläkö siinä jotakin oli.

Harvat näitä enää osaavat, mutta jos teitä on, opettakaa nuoremmille ja kirjoittakaa muistiin tai sanelkaa nauhalle tarkempia ohjeita. Piikkiö-Seuran tallennusjaosto on niistä kiinnostunut.

Palaa edelliselle sivulle Etusivulle