Kaikken komjampi kuusi

Joulual neljäkymmentviis oli ussemppi nahkioi floskassi päivi, oli harmai aamui ku vaan täyrys laahata ittes koulu vaik ols miäleläs viäl kiärtäny ittes filti sisäl.

Mut joulu lähestys ja se anno pal tyät ja toimelist meininkki senajan mukulil. Yhten päivänki pantti koko Korosten koulu kakarat kantama halkoi asemalt. Joku toi yhren halvon sylisäs mut meep pojanklopit kilpailtti keskenäs kuka kanta suuremppi kuarmi kerralas. Mää joutusin kaveriks tol Mäen Vikkel - asusiva sillo Huttalas - panttim pari halkko niinku paariks ja sitt niinpal pääl poikettas ku jaksettin kantta, taik vähä enemi; ku usse vaa voimat loppusiva. Oli se erinomane transportti ku luikeroitti ettistakasi hautuumaan sivuu pisi.

Opettaja lähetti Salmisen Raikkun ja mun hakema puurotarppei keittolaan Kerholast. Mul annetti kymmenen kilon pussi misä luki pääl: "Lettyjä ruissuurimoita". Mää funterasi ett mimmossi ne mahtava olla. Asia selvis jo matkal, ku tuli kauhja sattenkrohaus ja pussi katkes keskelt, tuli tiatto kummossi "letyt suurimot" ova, ku niit meni puuroks oja. Opettaja pauhas kovi ja sanos ett pussii ols tarvinu suajata, mut ei sanonu mimmottis, ku mää kysysi ett kummottis.

Hualimat täst meijät taas yks harmaa päivä määrätti hakema koulul joulujuhlaan kuusi. Mee oltti Raikkun kans vähä otetui ku nähtin toisten poikatten naamast ett karettusiva. Ymmäretti kyl hyvinki minkä tähre opettaja meijä mettä lähetti, mut Raikku sanos ett parhaat miähet asial pantti. Oorninki oli: viismetri korkkia, kapja malline, tuuhia. Huttala metäst Linnavuare juurelt lupa oli saattu. Mul oli semmossen keli surkkiat patinat; puupohjaset varskengät. Floskalumi tilsottus pohji niiett meinas välil nilkat nyrjättä. Muttei mittä, mettä painutti, koht oltti märkkii ku tiskitrasu, pusakat vaa höyrys ku haettin sitä kaunist. Sitä ei ollukka helppo löyttäk ku oksil oli märkä lumi ja ens täyrys ravistella se poies. Raikku sanos ettei näin tiuhast kuusikost kaunist löyretä, nyt mennä Kullanpaltta mettä. Niin klahmustetti toispual Makarlan kylää ja siin se orotti Kulmala tiän viäres, Korosten koulu joulukuusi!

Ei meill tiätystenkä ollu meininki pimjä saakka metäs olla, mut niin siin van käve ku semmonen kuusi tuli ain painavammaks mitä lähemäks koulu tultti. Täyrys ain välil huilata, istutti märkitte vanttuttem pääl ojanpenkal, toiset tuli jo koulust ja tykkäsivä ett mees siin pitkitettä: niin tykkäs opettajaki ett mee olttais muka tahalas venutettu sitä kuusen hakkuu, mut kuusi oli komja ja Raikku sanoski ettei tommossi missä Huttalan metäs kasva, se on haettu melkkem Paimjon pualelt.

Mul oli suren nälkä ja eväät oli jääny syämät, nyt ne ruisleivän kappalat maistus kotimatkal ku päälki oli viäl sylttyy.

Joulujuhliin tuli sillon ain vanhempiiki mukka kattoma ku lapset laulova ja oli joku näytelmäki. Kaik kehusiva et ompas komja kuusi, on juu, mut painava sanos Raikku, ja oli hyvi vaatimattoma näköne, niinku määki, Huuko.

Palaa edelliselle sivulle     Etusivulle