Sähkö tulee Piikkiöön

Tapio Manninen on Piikkiön historia II:n kirjoittaja. Tässä hän kertoo sähkön tulosta Piikkiöön.

Sähkön hankkiminen tuli 1910-luvun alussa ajankohtaiseksi maaseudullakin. Vuodenvaihteessa 1912 - 1913 piikkiöläiset pitivät kokouksia, joissa pohdittiin oman sähköyhtiön perustamista. Pian todettiin kuitenkin järkevämmäksi tilata sähkö ulkopuoliselta, jo olemassa olevalta yhtiöltä. Piikkiön sähköistäjäksi tuli Karunan-Sauvon Sähkö-Osakeyhtiö. Ensi kerran Piikkiössä sytytettiin sähkövalo sopivasti jouluaaton aattona 1913 Salvelan kartanossa.

Suomettarelainen Ponsi-yhdistyskin oli ajan hermolla. Se piti Pontelassaan jouluiltamat, joissa Harvaluodon koulun opettaja Kalle Häyrinen luki kirjoituksen "Kun sähköt palavat".

Tämän jälkeen joka puolella pitäjää alettiin puuhata sähköä. Harvaluodon saha suunnitteli oman sähkövoimalaitoksen hankkimista, kunnan vaivaistalo ja kansakoulut esittivät toivomuksiaan. Monenlaisia suunnitelmia tehtiin, mutta kesällä 1914 alkanut maailmansota siirsi kaikki nämä hankkeet vuosia eteenpäin. Kansalaissodan päätyttyä sähköasiat tulivat jälleen ajankohtaisiksi ja kesällä ja syksyllä 1918 mm. vaivaistalo ja kansakoulut saivat sähkövalaistuksen.

… ja Harvaluotoonkin!

Harvaluotolaiset saivat odottaa sähköään vielä muutaman vuosikymmenen ajan. Suuri hetki oli itsenäisyyspäivänä 1948. Nimimerkki "Kalapoika" (Yrjö Suominen) kertoi tapahtumista Kunnallislehdessä:

"Muistamme vielä niin hyvin nuo viime kesän touhut Rantanen harppaili pitkin saaremme peltoja ja mäennyppylöitä asettaen keppejään määrätyille paikoille. Lähteenmäen reipasotteinen linjamiesporukka kulki jälessä pystyttäen pylväitä ja vetäen johtoja… Laxin Eikka taas mätti tiiliä ja laastia päällekkäin sen kuin ehti, pystyttäen tiilitornejaan. Kun sitten oli kaapeli laskettu saaremme ja mantereen väliin, alkoikin kaikki jo olla kunnossa.

Vihdoin koitti se hetki, jota jo kauan olimme odottaneet. Saimme napista painaa valon, niin kuin muutkin ihmiset…Hyvässä valaistuksessa saimme nyt todeta, kuinka perin tyhjäksi tuo sähkön saaminen oli kukkaromme vienyt. Tunsimme, että rahattominakin olemme täysin samanarvoisia mannerpitäjäläisten kanssa. Alemmuuskompleksi oli yhdessä hetkessä pois pyyhkäisty."

Saarelaiset saivat nauttia tästä onnesta alle kaksi kuukautta. Helmikuun 1. päivänä 1949 saarta kohtasi sähkökatkos:

"Turhaan saimme silloin nappuloita painella. Valoa ei tullut. Ei tullut vaikka kuinka ahkeraan olisi käännellyt. Harvaluoto oli ja pysyi pimeänä. Jälleen saimme koluta vinniltä alas vanhat myrskylyhtymme, petromaksimme ja muut vehkeemme, jotka suuren riemun vallitessa olimme sinne kiikutelleet… Taas käryävät öljylamput huoneissamme. Voi miten huonolta niiden valo näyttääkään, kun saimme jo hiukkasen sähkövaloon tottua."

Sähkökatkos johtui saaren ja mantereen välisen vedenalaisen sähkökaapelin katkeamisesta. Harvaluotolaiset saivat sähkönsä takaisin vasta jäiden lähdettyä.

Palaa edelliselle sivulle Etusivulle